Uinnin vedenalainen maailma.
Olen valmentanut uintia yli 10 vuotta eri seuroissa Suomessa. Olen seurannut erilaisia valmentajia sekä ohjaajia. Olen oppinut ihmisestä, anatomiasta sekä fysiologiasta. Alan pikku hiljaa käsittää enemmän. Tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän tiedän, sitä vähemmän tiedän. Uinti on hieno laji. Se on helppoa, kun sen osaa, mutta onhan se silti niin vaikeaa.
Tähän väliin henkilökohtainen kokemukseni ja tuntemukseni siitä, kun aloitin miekkailun.. Vähän niinkuin sinikäyrä -- samalla tavalla tapahtui oppimiseni kanssa miekkailuharrastuksen aloittamisessa. Osallistuin Oulun miekkailuseuran järjestämälle alkeiskurssille syksyllä 2012. Ensin pääsin kärryille, mitä sillä kalpamiekalla tehdään ja miten käsi -- ja se toinen käsi -- sekä kroppa liikkuu. Sitten sain ensimmäiset pistot vastustajaan ja voittajafiiliksen, kunnes kohtasin pidempään harrastaneen ja sain turpaani sata nolla, jolloin ymmärsin, että mähän en osaa mitään. Sitten harjoittelin hieman lisää -- hitaasti eri väistöt ja kärjen haltuun otot sekä syöksyt, mutta enhän mä siltikään saanut harjoitusmatseissa pisteitä hitaudellani. Aivot ja kroppa ei vaan toiminut saumattomasti eikä nopeasti yhteen. Kunnes vihdoin onnistuinkin ja sain muutaman piston parempaa vastustajaa vastaan. Jee - voittajafiiliksen paluu. Lihasmuisti on olemassa sittenkin. Nyt vaan lisää harjoitusta ja paaaaaaljon..
Uinnin opettamisessa ja valmentamisessa palaan aika ajoin siihen kuinka vaikea valmennettavalleni sen oppiminen voi olla. Vaikka se on minulle helppo laji, niin jollekin se on haastavaa -- niinkuin miekkailu minulle. Oman kehon tuntemus - sen hallinta vedessä. Uinnin valmennuskokemusta minulla on niin aikuisista kuin nuorista ja lapsista, kilpauimareista, kansallisista ikäkausihuippuista sekä alkeisuimareista. Kaikissa em. ryhmissä on jotain yhteistä -- pitää malttaa, pitää uskaltaa, pitää olla rohkea! On maltettava tehdä peruasiat kunnolla, esimerkiksi kellunta tai liuku. Se voi tuntua varsinkin nuoresta ihan hölmöltä "miksi mä tässä pituuttani kasvattaisin veden pinnalla, kun mä haluun räiskii ja pärskii menemään". Olen huomannut, kuinka haastavaa voi olla tasapainon saavuttaminen vedessä. Mutta siitähän se kaikki lähtee. Ensin yksi asia kuntoon ja siihen lisätään sitten palanen palaselta lisää juttuja kunnes kokonaisuus on hallussa ja sillä mennään sen matkaa mitä pystytään. Kun se hajoaa, aloitetaan alusta.
Teepäs testi ensi kerralla, kun menet uimaan.
Kokeile
tehdä tähtikellunta vatsallaan (isosti happea alkuun), ja lähde siitä
siirtämään raajat toisiinsa kiinni siten, että kädet ovat edessä suorina
liukuasennossa ja jalat takana yhdessä takapuoli/lantio pinnalla
valmiina tuottamaan potkua. Ota välissä lisähappea kääntämällä päätä
sivulle ja jatka tasapainon hakemista. Voit sitten taas avata raajoja
hieman auki ja tuoda uudelleen yhteen.. haastavaa? Vai onko? Jos se
sujuu, niin lisää siihen vapaauinnin potkut pitämällä kädet edelleen
edessä suorina liukuasennossa. Miltä tuntuu?
Kuva Vierumäen altaalta - koutsi työssään. (kuvaaja: Ippe Natunen)
On uskallettava kokeilla. Kuten edellä mainittua harjoitusta. Jos omaat vesipelkoja, testaa se matalassa altaassa. Ole rohkea. Kokeile seinästä liukuennätystä kasvot vedessä. Tutustu veden voimaan ja veden kannattavuuteen passiivisesti liukumalla tekemättä mitään muuta kuin ponnistus seinästä vauhdin tuottamiseksi. Toista se monta kertaa. Yleisin asia mistä aloitan tai minne päädyn uintivalmennuksessa on se asento vedessä. Nuorilla on yleensä hieman erilainen tilanne kuin aikuisuimareilla, sillä aikuisilla voi olla opittuja ns. vääriä tekniikoita ja lapsi aloittaa usein puhtaalta pöydältä. Ja kuten tiedättekin, niin väärästä pois oppiminen on huomattavasti vaikeampaa kuin uuden oppiminen! Parempi on uida 25 metriä hyvin, kuin 100 metriä huonosti. Ole armelias itsellesi, hauskuutta unohtamatta kuten yllä olevassa kuvassa näkyy.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti