Kelluntaa, liukua -- kevyt sukellus uinnin maailmaan

Uinnin vedenalainen maailma.

Olen valmentanut uintia yli 10 vuotta eri seuroissa Suomessa. Olen seurannut erilaisia valmentajia sekä ohjaajia. Olen oppinut ihmisestä, anatomiasta sekä fysiologiasta. Alan pikku hiljaa käsittää enemmän. Tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän tiedän, sitä vähemmän tiedän. Uinti on hieno laji. Se on helppoa, kun sen osaa, mutta onhan se silti niin vaikeaa.

Tähän väliin henkilökohtainen kokemukseni ja tuntemukseni siitä, kun aloitin miekkailun.. Vähän niinkuin sinikäyrä -- samalla tavalla tapahtui oppimiseni kanssa miekkailuharrastuksen aloittamisessa. Osallistuin Oulun miekkailuseuran järjestämälle alkeiskurssille syksyllä 2012. Ensin pääsin kärryille, mitä sillä kalpamiekalla tehdään ja miten käsi -- ja se toinen käsi -- sekä kroppa liikkuu. Sitten sain ensimmäiset pistot vastustajaan ja voittajafiiliksen, kunnes kohtasin pidempään harrastaneen ja sain turpaani sata nolla, jolloin ymmärsin, että mähän en osaa mitään. Sitten harjoittelin hieman lisää -- hitaasti eri väistöt ja kärjen haltuun otot sekä syöksyt, mutta enhän mä siltikään saanut harjoitusmatseissa pisteitä hitaudellani. Aivot ja kroppa ei vaan toiminut saumattomasti eikä nopeasti yhteen. Kunnes vihdoin onnistuinkin ja sain muutaman piston parempaa vastustajaa vastaan. Jee - voittajafiiliksen paluu. Lihasmuisti on olemassa sittenkin. Nyt vaan lisää harjoitusta ja paaaaaaljon..

Uinnin opettamisessa ja valmentamisessa palaan aika ajoin siihen kuinka vaikea valmennettavalleni sen oppiminen voi olla. Vaikka se on minulle helppo laji, niin jollekin se on haastavaa -- niinkuin miekkailu minulle. Oman kehon tuntemus - sen hallinta vedessä. Uinnin valmennuskokemusta minulla on niin aikuisista kuin nuorista ja lapsista, kilpauimareista, kansallisista ikäkausihuippuista sekä alkeisuimareista. Kaikissa em. ryhmissä on jotain yhteistä -- pitää malttaa, pitää uskaltaa, pitää olla rohkea! On maltettava tehdä peruasiat kunnolla, esimerkiksi kellunta tai liuku. Se voi tuntua varsinkin nuoresta ihan hölmöltä "miksi mä tässä pituuttani kasvattaisin veden pinnalla, kun mä haluun räiskii ja pärskii menemään". Olen huomannut, kuinka haastavaa voi olla tasapainon saavuttaminen vedessä. Mutta siitähän se kaikki lähtee. Ensin yksi asia kuntoon ja siihen lisätään sitten palanen palaselta lisää juttuja kunnes kokonaisuus on hallussa ja sillä mennään sen matkaa mitä pystytään. Kun se hajoaa, aloitetaan alusta. 

Teepäs testi ensi kerralla, kun menet uimaan.

Kokeile tehdä tähtikellunta vatsallaan (isosti happea alkuun), ja lähde siitä siirtämään raajat toisiinsa kiinni siten, että kädet ovat edessä suorina liukuasennossa ja jalat takana yhdessä takapuoli/lantio pinnalla valmiina tuottamaan potkua. Ota välissä lisähappea kääntämällä päätä sivulle ja jatka tasapainon hakemista. Voit sitten taas avata raajoja hieman auki ja tuoda uudelleen yhteen.. haastavaa? Vai onko? Jos se sujuu, niin lisää siihen vapaauinnin potkut pitämällä kädet edelleen edessä suorina liukuasennossa. Miltä tuntuu?

 

Kuva Vierumäen altaalta - koutsi työssään.      (kuvaaja: Ippe Natunen)

On uskallettava kokeilla. Kuten edellä mainittua harjoitusta. Jos omaat vesipelkoja, testaa se matalassa altaassa. Ole rohkea. Kokeile seinästä liukuennätystä kasvot vedessä. Tutustu veden voimaan ja veden kannattavuuteen passiivisesti liukumalla tekemättä mitään muuta kuin ponnistus seinästä vauhdin tuottamiseksi. Toista se monta kertaa. Yleisin asia mistä aloitan tai minne päädyn uintivalmennuksessa on se asento vedessä. Nuorilla on yleensä hieman erilainen tilanne kuin aikuisuimareilla, sillä aikuisilla voi olla opittuja ns. vääriä tekniikoita ja lapsi aloittaa usein puhtaalta pöydältä. Ja kuten tiedättekin, niin väärästä pois oppiminen on huomattavasti vaikeampaa kuin uuden oppiminen! Parempi on uida 25 metriä hyvin, kuin 100 metriä huonosti. Ole armelias itsellesi, hauskuutta unohtamatta kuten yllä olevassa kuvassa näkyy.. :)

 Ja ei muuta kuin altaaseen, nauttimaan kellunnan, liu´un ja uinnin ilosta - nauttimaan vedestä! :)

Tavoite ja sen saavuttaminen

Hetki on taas mennyt ilman uusia kirjoituksia, mutta nyt on hyvä hetki päivittää asiaa tavoitteista ja niiden saavuttamisesta.

Aiemmassa kirjoitin kuinka sain itseni juoksemaan enemmän, kun tiesin, että syyskuussa on edessä Ruskamaraton Levillä. Se oli tavoite lähitulevaisuudessa. Se innosti ja motivoi lenkille. Se innosti tekemään jotain asian eteen. Se oli jotain, mitä halusin saavuttaa.

Vihdoin pääsin Leville, ja sain numerolapun rintaani. Olin osallistumassa kympille, mutta sisälläni tämä oli myös toisaalta testi, miten osaan nauttia tekemisestä, vaikka se on "kilpailu". Olen nuorempana juossut maastojuoksukisoja paljon. Olen juossut myös muita kisoja, ja jossain kohtaa se ei enää ollut hirmusen kivaa, kun aina maalisuoralla henki piippas ja astmakohtaus oli ollut päällä jo viimeisen kilometrin. Silti sisäinen minä halusi aina vetää loppuun saakka ja voittaa koko juoksun. Nyt olikin erilainen testi, sillä numerolappu rinnassa piti nauttia juoksusta.

Mitenkäs siinä sitten kävi? :)

No hyvinhän siinä kävi. Mun keskisyke oli erittäin matala, noin 150 bpm. (173:n huiteilla on minun anaerobinen kynnys) ja juoksuhan olikin kivaa! Siis oikeesti KIVAA! :D Toki matkaseuralainen kun oli mukana niin oli kiva jutella matkan varrella. Vettä tihuutti alkumatkasta, ja sekään ei haitannut. Päin vastoin, nautin astmaatikkona ilman tuomasta raikkaudesta. Hieman oli liikaa vaatetta, mutta onneksi olin ajattelut, että ton hupparin saa sitten vetästyä lanteille jos alkaa tuleen liian hiki.

Lähtö ja maali tapahtuivat samalla kohtaa, Levin eturinteillä Zero Pointin edessä. Lähdössä meitä oli hirmusen paljon, ja pikkuhiljaa letka kasvoi pituuttaan kohti Rakkaan kääntyvää tietä, missä siis oli 5km:n kohdalla kääntöpiste ja sitten samaa reittiä takaisin. Kun saavuimme maalia kohti, fiilis oli katossa!!! Ihmiset hurrasivat loppumatkan varrella ja se jos mikä antoi lisäenergiaa ja askel oli kevyt vaikka oltiin juostu jo yli 9 km! Lopussa sitten syke ja vauhtikin nousivat, kun niin innostuin lähestyvästä maalista ja kannustavista ihmisistä. I DID IT! Olihan se onnellinen olo, kun maaliviiva ylitettiin, käsikädessä ystäväni kanssa. Ilosta ja hyvän olon tunteesta nauttien! Aikaa käytettiin tunti ja 16 minuttia, mutta se oli toissijainen. Parasta oli saavuttaa jotain minkä oli itselleen tavoitteeksi asettanut. Ensi vuotta varten voi sitten jo laittaa aikatavoitteen, kun tietää minkälainen haaste ja reitti on vastassa. Mietin myös omaa oloani ja totesinkin, että olisin voinut tuolla vauhdilla mennä vielä ainakin viisi kilsaa pidemmän matkan. Ehkä se puolikas ei olisikaan ihan mahdoton.. ;)

                                     Kuva Levin eturinteiltä.

Arvatkaa olenko käynyt lenkillä sen jälkeen? No en.. voisin siis päätellä, että olen itsekin ihminen, joka tarvitsee jonkin tavoitteen, joka motivoi tekemään asioita! Tavoitteita on hyvä olla useita, osa lyhyelle aika välille ja osa sitten jonnekin hamaan tulevaisuuteen liittyviä.
Tsempit muillekin tavoitteiden asettamiseen ja niiden saavuttamiseen!

Juoksen, juokset, juoksemme!

Juokseminen - tuo ihanuus mistä kaikki puhuu.. or nor?!

Olen takkuillut oman juoksuni kanssa koko ikäni. Lapsena juoksin maastojuoksukisoja henkihieverissä, sanan varsinaisessa merkityksessä, ja sain menestystä mm. Pohjois-Suomen maastojuoksumestaruuskisoista. Nykyään siihen kohdistuu negatiivinen sana "pakko". Minulla kun on tuo astma ollut lapsesta asti, niin juokseminen on se, missä saan itseni piiputtamaan oikein kunnolla. Minähän nautin niin paljon enemmän coutsina olemisesta, että olen tämänkin onnistunut hyvin toteuttamaan. Mm. viisiottelijoiden kanssa viime kesänä. Kävimme joka viikko kerran tai kaksi ampumajuoksutreenit vetämässä porukalla, niin minä pidin tyytyväisenä meidän alkulämpät ja juoksukoulut sekä -tekniikat. Sen jälkeen kellotin juoksumatkojen sekä ampumiseen kulunutta aikaa muille ottelijoille. Hyvä valkku!

Juoksemattomuus kostautui luonnollisesti nykyaikaisen 5-ottelun SM- / PM-kisoissa elokuussa 2014 sillä, että jäin viimeisessä lajissa CE:ssä (Combined) pisteittä. Siinä juostaan siis 4x800m ja ammutaan neljästi 10 metrin matkan päästä pistoolilla viisi osumaa tauluun (maksimi aika 50s./ampumakierros). Viisiottelun muita lajeja ovat miekkailu, uinti (200m vu) sekä esteratsastus (100cm).

Päästäkseni eroon pakko-sanasta juoksun yhteydessä, olen alkanut kolmen viime viikon aikana käydä "hölkällä". Se on jotenkin mukavampi ja kevyempi sana lenkille tai juoksulle kun käy vain hölkällä. Mehän kaikki tiedämme, että se alku on haastavinta ja siksi olen nyt vain ottanut itseäni niskasta ja lähtenyt sinne hölkälle. Enkä tietenkään yksin, koska sehän nyt vasta tylsää onkin. Olen tehnyt sitä kavereiden kanssa. Juossut niin hidasta vauhtia, että hengitys kulkee ja pystyn juttelemaan. Minä tarvitsen välineitä mukaan, jotta sitten oikeasti näen kuinka paljon juoksin ja kauanko se kesti. Aloitin kevyesti rohkaisemalla itseäni. Tavoitteni oli juosta noin 5 km ultrakevyellä vauhdilla, ja mielellään saisi kestää sen 30 minuuttia, jotta kehitystäkin tulisi. Se onnistui. Pariinkin otteeseen viikossa! 

Tällä viikolla tulikin sitten uusi reitti ystäväni kanssa, joka oli mahtavissa merenranta-puistomaisemissa, ja kappas huomaamatta tulikin juostua 8km! Wau! Siis kahdeksan kilsaa hölkkää, enkä ollut lähellekään kuollut vaikka matkaa teimme 50 minuuttia. Ihan ei PK-alueella pysynyt meikäläinen koko ajan, mutta.. Se tuntui hienolta, saavutin jotain mikä on ollut mörkönä tuolla harteilla. Aurinko paistoi ja hyvä seura, juostaan lisää! :)

Jokainen voi ihan varmasti itseään motivoida erilaisin tavoin hölkälle. Minä suosittelen juoksuseuraa tai sitten musat korville ja kokeilee välillä vieläkös pulssi on sen verran matala et pystyisi juttelemaan kaverille. Ei hampaat irvessä, vaan nauttimalla. Kengät tulee olla hyvät! Ja jos lenkillä tulee ylämäki - kävele se reippain ja suurin askelin tai minihölkällä tikuttaen! Sinä saat ja voit tehdä niin! YOU CAN DO IT! :)

Ja mikä parasta, aseta itsellesi tavoite tulevaisuuteen esimerkiksi leikkimielinen kisa; likkojen lenkki, naisten kymppi, ruskamaraton, helsinki run, tapiolan juoksu.. mitä näitä nyt on ja haasta joku ystäväsi mukaan. Ei se aika, vaan se matka! Sykkeistä pitää mainita sen verran, että PK (peruskestävyys) alue on 40-70% maksimisykkeestä eli mikäli maksimisi on 190, niin silloin pitkiä PK-hölkkiä on hyvä tehdä alle 135 bpm. PK-harjoittelun tavoitteenahan on parantaa elimistömme hapenottokykyä, ja siihen voi lisätä niitä mukavia intervallejakin osana lenkkiä. Matala syke myös takaa sen, että se (THE) rasva palaa eikä energian tuotantoon käytetä niin paljon hiilihydraattivarastoja!

"Ei se määränpää, vaan se matka"

Minä meinaan osallistua syyskuussa Levillä Ruskamaratonin 10km:n juoksuun ystäväni kanssa! Siinä on minusta kiva tavoite, jonne on vielä aikaa, ja tiedän jo nyt että selviydyn siitä kyllä. Numerolappu rinnassa toki nostaa 10 pykälää sykettä, mutta jospas sen unohtaa sitten ensimmäisten kilometrien aikana.

Tips: Jos tavoittesi on hölkätä aerobinen peruskestävyyslenkki, niin juokse mahdollisimman hitaasti! Sykkeen noustua yli 150 on se jo vauhtikestävyyslenkkiä..

Liikunnan ammatinharjoittamisen aloittamisen kankeus ja riemu

Tästäkö tämä bloggaaminen sitten alkaa.. päätin jakaa muillekin tätä uuden "yrittäjän" arkea. Yrittäjä sana siksi heittomerkeissä, että enhän minä vielä koe olevani yrittäjä, kun minulla on vain se Y-tunnus, eikä vielä montaakaan asiakasta ja nettisivutkin tekeillä.

Mutta aloitanpas tarinan alusta. Olin kokopäivätyössä vielä alkuvuonna, jossa totesin, että hei minähän voisin tehdä tätä samaa ammattilaisen työtä liikunnan ja huippu-urheilun parissa omaan pussiini. Tämä kun on se "minun juttuni" eli valmennusta haluan tehdä elääkseni. Samalla voisin toteuttaa unelmiani joustavasti. Siitä se ajatus sitten lähti. Kävin Oulussa yritysneuvojalla sellaisessa paikassa kuin uusyrityskeskus. Se on muuten erittäin hyvä ilmainen palvelu, mistä saa hieman alkumatkalle ymmärrystä miten tulee paperit täyttää ja se tärkein eli LIIKETOIMINTASUUNNITELMA.

LTS:n tekeminen olikin sitten yllättävän mukavaa, kun olihan se minun mielessäni kypsynyt oman yrityksen perustaminen jo viimeiset viisi vuotta. Tuumasta toimeen ja käyttämään netistä löytyvää ilmaista ohjelmaa liiiketoimintasuunnitelman tekemiselle.

www.liiketoimintasuunnitelma.com -- > Suosittelen!

Sen jälkeen lähetin sen vielä uusyrityskeskukseen ja sain sovittua henkilökohtaisen tapaamisen, jossa kävimme läpi liiketoiminnan aloittamista. Sain neuvoja tuhansittain ja kysymyksiä jäi toinen tuhat avoimeksi, koska niitähän tässä tulee joka päivä vastaan. Suuri apu oli myös kaiken kattavasta aloittavan yrittäjän oppaasta, minkä sain uusyrityskeskukselta mukaani. Siellä oli kerrottuna lähes kaikki yrittäjän eläkevakuutuksista, SWOT:sta, LTS:n tekemisestä jne. Eräs problemaattinen kysymys liittyi siihen, että haluaako yritykseni olla ALV-velvollinen vai ei. Noh, päädyin olemaan alvillinen (24%), ja jälleen kerran sain neuvon, että mikäli kuitenkin tämä tuloni jää alle alv-alarajan eli 8500 € /vuosi, voin saada "turhaan maksetut" alvit palautuksena myöhemmin. Mutta pääsin alkuun, osasin täyttää Y-tunnus-lomakkeen ja keksin firmalleni nimen:

Body Mind & Beyond

Tähän väliin kerron sen verran, että yritykseni eli minä siis tarjoan fysiikkavalmennusta, psyykkista valmennusta sekä asiantuntijaluentoja urheiluun ja hyvään oloon liittyen.

Kun vein yrityksen perustamislomakkeita Maistraattiin, niin sinä aamuna vielä tiputin pilkun pois tuosta Body ja Mind sanan välistä.. eli se nimen keksiminen on monesti kai se vaikein kohta. Seuraavaksi köyhdyin 130 €, mutta sain viimein oman Y-tunnuksen! Jeeee! :D Sitä piti juhlia ystävän kanssa opiskelijalounaalla (minulla kun vielä opiskelijakortti on voimassa syyskuun loppuun).

Mikä ALV? Ja miten siitä hyödyn ammatinharjoittajana? Näitä minä ainakin mietin ja kyselin.. Tuosta alvista löysin yhden selkeän esimerkin Zervant:n nettisivuilta.

Tammikuussa 2011 Sirpalla on kolme tapahtumaa

• Siivouspalvelujen myynti 1 230,00 €, josta arvonlisäveron osuus on 230,00 €
• Puhdistusaineiden osto 86,10 €, josta arvonlisäveron osuus on 16,10 €
• Puhelinlasku 36,90 €, josta arvonlisäveron osuus 6,90 €

12.3.2011 mennessä Sirpa tekee kausiveroilmoituksen, jossa hän ilmoittaa

• Vero kotimaan myynnistä (23%) = 230,00 €
• Kohdekauden vähennettävä vero = 23,00 €
• Maksettava vero 207,00 €

Takaisin siis siihen tunteeseen, että minulla on OMA FIRMA. :)

Alkoi upea viikkoa, pää täynnä ideoita, visioita omasta firmasta, haaveita erilaisista valmennuspaketeista mitä tulisin tarjoamaan kaikille ihmisille. Liikuntahan on elämän suola, ja minä sen suolan osaan hienosti ripotella, niin ei muuta kun hihat heilumaan ja hommiin!

No mutta ei mennyt kuin päivä tai kaksi ja puhelimeni alkoi soida. Ensin soitteli vakuutusmyyjät, sitten puhelinmyyjät, sitten liiton ihmiset, kotisivujen ja google-mainonnan myyjät ja sitten ne ehkä kaikista pelottavimmat eli yritysrekisterityypit! Onneksi olin saanut yrittäjäystävältäni juuri varoituksen, että jos suomen yritysrekisteristä soittavat "älä myönnä mitään". Eli hehän kuulemma toimivat niin, että kysyvät onkohan tämä ja tämä firma ja tällainen ja tällainen osoite. Huonolla tuurilla, kun vastaat näihin, että joo ja kyllä, niin sinulle tupsahtaa lasku perästä. Minulle ei ihan näin karusti käynyt, eli puhelimen lopulla henkilö kuitenkin (lakia noudattaen) kysyi vielä, että tästähän menee sitten se xxx €:n suuruinen lasku kun tämä rekisteröinti päivitetään. Jolloin totesin, että ei kiitos.

Kotisivut, mistä? Webbihotelli - mikä se on? Pitihän firmalla olla omat kotisivut. Ja tuo internetti on sitten ihan täynnä näitä palvelun tarjoajia, niin kotimaisia ja ulkomaisia.. onko sivuni pääte .com vai .fi vai .org - vai mitä? Kylläpäs meni yksi yö näitä surffatessa, koska myös se hintahaarukka on melko suuri. Osassa voit tehdä itse sivut ilmaiseksi käyttämällä esim. WordPress-ohjelmaa tai muuta. Vaikkakin minulla on tietotekniikan insinöörin tausta, en silti ole ammattilainen näihin kotisivujuttuihin. Ja niidenhän pitäisi näyttää upeilta. Eikö niin? Päädyin sitten kotimaiselle .fi-päätteeseen. Ensimmäisen vuoden maksu oli 0.01 € ja sen jälkeen muistaakseni 7 €/kk. Osoite.fi oli tämä webbihotellin tarjoaja, mistä siis oman domainini otin.

Kysymys sinulle: Paljonko olisit valmis maksamaan oman firmasi kotisivujen tekemisestä? Minä päädyin lopulta tilaamaan logoni ja kotisivujeni suunnittelutyön paikallisen liiketalouden AMK:n opiskelijafirmalta, ja selvisin reilusti alle kolmasosalla siitä hinnasta, mitä minulle ensimmäisten soittojen yhteydessä tarjottiin mailitse. Plus minulle tuli hyvä mieli, kun voin auttaa juuri valmistuneita graafikoita saamaan projekteja ja näin ollen näyttöjä. Siis ensimmäinen tarjoushan oli 1700 € + alv!!! C´moon..

www.bodymindbeyond.fi (sivut päivittyy niihin "oikeisiin" toukokuussa)

Niille eläkevakuutusmyyjille oli helppo vastata etten tarvitse yrittäjän vakuutusta, koska tuloni jää tänä vuonna alle 7500 € (vuonna 2015 tämä raja on 7502,14 euroa / v). Tämä tarkoitti myös sitä, etten hakenut STARTTIRAHAA, koska ammatinharjoittaminen on sivutoimista, ainakin näin alkuunsa. Siinä se suurin miss-match olikin, kun nämä kaikenmaailman kaupustelijat ajattelivat tietty, että uusi, suuri ja heti-heti täyden volyymin firma nyt käynnissä niin tarjotaan sille kaikki täydet palvelut kaikessa! No ei, kuulkaas, kun ihan sivubusineksenä minä tätä nyt aloittelen tässä..

Nyt olen katsellut eri laskutusvaihtoehtoja ja päätynyt sellaiseen puoli-ilmaiseen kuin Arkhimedes. Puoli-ilmainen sen vuoksi, että jollei halua pienellä maksulla ostaa online-versiota (9.99 €/kk), niin sitä voi käyttää ilmaiseksikin, kun hieman kikkailee eli 2 lisäklikkausta joutuu tekemään kun laskupohjan "printtaa" pdf:ksi omalle koneelle ja lähettää sitten asiakkaalle. Nyt odotan sitä ensimmäistä asiakkuutta ja ensimmäistä laskua, jonka saan tehdä ja vielä sen suorituksen firman tilille!!! Jännää.. :)

p.s. jotta oppisin miten kuvan postaus blogeissa toimii, niin pitihän tähän vielä liitää kuva, fiilistelykuva otsikolla "Dream big - Enjoy life"

Arvaatkos mistä olen sen ottanut? ;)